Helsinki-Uudenmaan aluejärjestö: Lakko-oikeus on pyhä
Julkaistu 20.03.2010
Metallityöväen liiton Helsinki-Uudenmaan aluejärjestö ry:n vuosikokous 20.3.2010 otti kantaa lakko-oikeuteen ja eläke- ja työttömyysturvan uudistuksiin.
Lakko-oikeus on pyhä – rikkuri on aina rikkuri
Vuosikokous torjuu jyrkästi viimeksi AKT:n satamalakon yhteydessä esille nousseet työnantajien ja oikeistopoliitikkojen vaatimukset työrauhavelvoitteiden kiristämiseksi, hyvityskorvausten nostamiseksi ja työriitojen pakkosovintolaista.
Esitykset ovat osa laajempaa pyrkimystä heikentää pysyvästi ay-liikkeen asemaa. Järjestäytynyt työväki ei tule tätä hyväksymään. Ay-liikkeen on tiivistettävä yhteistyötään, jolla torjutaan työelämän pelisääntöjen muuttaminen yksipuolisesti ja ideologisin perustein entistä enemmän työnantajien sanelupolitiikkaa tukevaksi.
Vuosikokous korostaa, että työntekijöiden lakko-oikeus on perustuslaillinen oikeus ja se on turvattu kansainvälisin sopimuksin. Lakonalaisten töiden murtamisyritykset rikkurityö-voimalla vaarantavat koko suomalaisen sopimusyhteiskunnan periaatteet.
Oikeudenmukaisia eläke- ja työttömyysturvan uudistuksia
Vuosikokous pitää myönteisenä, että hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kolmikantaisella tupo-hengessä tapahtuvalla yhteistyöllä ryhdytään laatimaan laajempaa ohjelmaa työllisyyden ja talouden haasteiden voittamiseksi.
Vuosikokous korostaa, että työurien pidentämiseen liittyen neuvotteluissa ei ole tarvetta tavoitella vanhuuseläkeiän alarajan nostamista. Vuonna 2005 tehdyt eläkkeen kertymää koskevat ratkaisut ovat riittävät pitkälle tulevaisuuteen ja ne takaavat eläkejärjestelmän rahoituksen kestävyyden. Työurien pidentämiseen vaikuttavat ennen kaikkea työelämän olosuhteiden parantaminen ja ennakoiva työkyvyn ylläpito. Työkyvyttömyyseläkkeiden tarpeen vähentäminen on ratkaisevassa asemassa.
Työnantajien kynnyskysymyksenä pitämä nk. työttömyysputken katkaiseminen ei ole hyväksyttävä missään olosuhteissa. Ikääntyvän työttömän pudottaminen ansiosidonnaiselta turvalta peruspäivärahalle, tilanteessa jossa uudelleen työllistyminen on erittäin epätodennäköistä, tuhoaisi monen elämäntyöllä saavutetun elintason.
Nyt on tehtävä ratkaisuja, jolla kannustetaan työnantajia pitämään kiinni työvoimastaan – myös vanhemmasta ja kokeneesta. Toisaalta niiden yritysten, jotka siirtävät ulkomaille tai lopettavat kannattavaa tuotantoa, on osallistuttava nykyistä selvästi suuremmalla taloudellisella osuudella työntekijöiden sopeutumiseen mm. uudelleen koulutuksella ja muulla muutosturvalla.